Luokkayhteiskunta murroksessa?
Iso-Britanniassa julkaistiin huhtikuun alussa tutkimus,
jossa todettiin kolmen perinteisen yhteiskuntaluokan muuttuneen seitsemäksi.
Eliitti ja prekariaatti muodostivat uusien luokkien ääripäät. Näiden väliin oli
sijoitettu perinteinen työväki, palvelutyöntekijät, uusien alojen varakkaat
työntekijät, teknisen alan työntekijät (tutummin nörttiluokka) sekä vakiintunut
keskiluokka. Saarivaltion kaltaisessa vakiintuneessa luokkayhteiskunnassa
tutkimus sai odotetun runsaasti huomiota.
Tutkimuksessa luokkia jaoteltiin muun muassa varallisuuden,
harrastusten ja sosiaalisten piirien mukaan. Erityisesti varallisuuden ja
tulojen merkitystä luokan määräytymisessä arvosteltiin. Lehtien kommenteissa
käyty keskustelu kuitenkin vahvisti tutkimuksen olennaisimman annin;
luokkarajoja on yhä vaikeampi määrittää toisaalta sosiaalisen liikkuvuuden ja
toisaalta työelämän murrosten takia. Keskusteluissa pohdittiin myös sitä, ketkä
todella kuuluvat nyky-Britannian alaluokkaan. Prekariaattiin kuuluviksi
ehdotettiin pätkätyöläisten lisäksi erityisesti työttömiä.
Tutkimusta arvosteltiin myös siitä, ettei se ottanut
huomioon luokkien välisiä suhteita. Keskiluokkien keskinäiset tuloerot ovat
pienempiä kuin erot prekariaattiin tai eliittiin. Toisaalta perinteinen
työväenluokka eroaa tutkimuksessa keskiluokasta pikemmin harrastusten ja
sosiaalisten piirien kuin tulotason perusteella.Uudenlaiset ammatit ja
omistajuuden siirtyminen anonyymeille sijoittajille hämmentää osaltaan
luokkajakoa.
Tuotanto on siirtynyt suurelta osin ulkomaille ja yritykset
tekevät työntekijöitä koskevat päätökset osakekurssien mukaan. Niihin
vaikuttaminen on vaikeaa niin keski- kuin työväenluokallekin. Poliittinen valta
saattaa olla aivan yhtä kaukana keskiluokkaiselta konsultilta kuin
tehdastyöläiseltä. Lisäksi yleinen vaurastuminen on johtanut tilanteeseen,
jossa massalla menee lopulta aivan hyvin. Tilanne tulee toki muuttumaan jos
tuloerot jatkavat kasvuaan.
Varallisuus ei ehkä olekaan merkittävin luokkaeroja
selittävä tekijä. Kyse on rahan lisäksi
mahdollisuudesta vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Työväki
on edelleen järjestäytynyt ammattiyhdistyksiin mutta prekariaatti pärjää yksin.
Osattomien luokka
Suomi on tuskin koskaan ollut aivan Ison-Britannian
kaltainen luokkayhteiskunta. Kasvavien tuloerojen aikakaudella on kuitenkin
taas ajankohtaista pohtia millaiset mahdollisuudet eri ryhmillä on
yhteiskunnassa vaikuttaa. Vaikka luokkaerot eivät Suomessa perustu vuosisataisiin
sukukohtaloihin, päädytään erilaisista lähtökohdista edelleen erilaisiin
yhteiskunnallisiin asemiin.
Jos luokkajakoa pohtii yhteiskunnallisen vaikutusvallan
kautta, alimpaan kastiin eli prekariaattiin lie Suomessa sijoitettava
työttömät, toimeentulotuella elävät ja ainakin osa niin kutsutuista
syrjäytyneistä. Opiskelijoita voi tuskin tähän ryhmään laskea, sillä he ovat
järjestelmässä sisällä ja heillä on vahvat etujärjestönsä. Sama pätee
eläkeläisiin. Sen sijaan työttömät ja ne, joiden ajankäytölle ei löydy selvää
kategoriaa, ovat järjestelmän ulkopuolella tai pikemmin sen armoilla.
Kiinnostava piirre alimpaan luokkaan putoavissa on se, että
status voi äkkiä muuttua työn tai opiskelupaikan saannin myötä. Kuitenkin niin
kauan kuin henkilö ei ole yhteiskunnan tuottava osa, hän on sen ulkopuolella.
Sosiaaliturvan varassa elävää hallitaan tarkemmin kuin muita. Tärkeintä on
päästä johonkin hyväksyttyyn kategoriaan, oli se sitten pitkäaikaistyötön tai
työkyvyttömyyseläkeläinen. Prekariaatti on muiden armoilla eikä sillä ehkä
olekaan muuta yhteistä kuin rajatut osallistumismahdollisuudet.
Luokat onkin nähtävä valtataistelun osapuolina. Pelkän
varallisuuden tai erilaisten kulttuuriharrastusten perusteella saadaan vain
pinnallinen kuva siitä, minkälaisia intressejä ryhmillä yhteiskunnassa on.
Työväen ja ylemmän keskiluokan edut eivät välttämättä osu yksiin mutta
prekariaatti on yksin kaikkia muita vastaan. Tuotantosuhteet eivät enää pysty
määrittämään työväkeä eikä tulotaso keskiluokkaa. Suurin luokkajako tuntuukin
nyt kulkevat yhteiskuntaan kuuluvien ja kuulumattomien välillä.
Lisätietoa LSE:n ja Manchesterin yliopiston
luokkatutkimuksesta BBC:n sivuilta: http://www.bbc.co.uk/science/0/21970879
Kirjoittaja on ROSO:n sihteeri, joka onnistui tämänkin jutun
kirjoittamisen ajan välttelemään graduaan.
- Elina Saario
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti